Tänään kurkistetaan vähän muhkeiden kellohelmojen ja punaisten huulten historiaan! 1950-luvun muoti on nyt ajankohtaisempaa kuin aikoihin, mutta tiedättekös esimerkiksi, kenen aikaansaannosta kapeavyötäröinen, kellohelmainen look alunperin oli? Tutustutaan yhdessä fiftarimuodin taustoihin!
Runsauden aikakausi
Yhdysvalloissa 1950-luku oli todellisen runsauden ja hyvinvoinnin aikakausi, jolloin suurimmalla osalla väestöstä oli ensimmäistä kertaa varaa matkustella sekä ostaa ylellisiä autoja, kodin elektroniikkaa ja vaatteita, ja aikakauden muoti ilmensi tätä yltäkylläisyyttä. Mutta ymmärtääksemme näitä 50-luvun ilmiöitä meidän täytyy kuitenkin ensin peruuttaa toisen maailmansodan vuosiin, sillä 50-lukulainen runsauden ihannointi oli ennen kaikkea voimakas vastaliike sota-ajan niukkuudelle.
Toinen maailmansota – pärjää ja korjaa
Sota-aika aiheutti niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa sekä työvoima- että materiaalipulaa. Miesten ollessa sodassa naiset siirtyivät tehdastyöhön, jolloin vaatemuoti vaati tiukkaa käytännöllisyyttä. Kankaan huonon saatavuuden vuoksi vaatteita yksinkertaistettiin ja muotiin tulivat suoralinjaiset, laatikkomaiset puvut joissa taskujen, kaulusten ja muiden yksityiskohtien määrä oli karsittu minimiin. Myös hameiden helmat lyhenivät käytännöllisyyden ja kankaan säästämisen nimissä ja monet naiset siirtyivät ensimmäistä kertaa käyttämään housuja. Sukkahousut, alusvaatteet ja kosmetiikka olivat kiven alla ja kampaajalla käynti oli monelle saavuttamatonta luksusta. Britanniassa lanseerattiin ”Make do and mend” -kampanja (”Pärjää ja korjaa”), jossa naisia kehotettiin korjaamaan vanhaa ja käyttämään hyödyksi jo olemassa olevia materiaaleja.
New Look
Sodan päätyttyä muotiteollisuutta käytettiin sodan runteleman talouselämän jaloilleen nostamiseen muun muassa Ranskassa ja Iso-Britanniassa. Länsimaisessa muotimaailmassa korostetusta naisellisuudesta tuli vallitseva trendi. Lopullisen niitin sota-ajan niukkuusajattelun arkkuun löi Christian Diorin Corolle Line -mallisto vuonna 1947. Harper’s Bazaar -lehden päätoimittaja Carmel Snow nimesi Diorin luoman ilmeen välittömästi new lookiksi ja tämä nimitys muistetaankin nykyään paremmin kuin kokoelman alkuperäinen nimi. Diorin malliston ominaispiirteitä olivat kapeaakin kapeampi vyötärölinja, topattu lantio sekä materiaalien ja yksityiskohtien ylenpalttisuus. Hameiden helmat pitenivät ihan vain siitä ilosta, että kangasta jälleen riitti pitkiin helmoihin! New lookista kehkeytyikin koko fiftarimuodin peruskivi ja myös muut muotisuunnittelijat tarttuivat Diorin kapeavyötäröiseen, kellohelmaiseen tyyliin. Pian myös valmisvaatteiden tuottajat havaitsivat markkinaraon ja toivat kellohelmatyylin kaikkien kansanosien ulottuville.
Paluu korsettiin
New look edellytti naisilta paluuta korsettiin, josta suurin osa oli sota-aikana luopunut – osittain käytännöllisistä syistä, osittain pakon sanelemana, sillä korsetit olivat sotavuosina materiaalipulan vuoksi saavuttamatonta ylellisyyttä. Kun Dior toi korsetin takaisin muotiin, sen ylellisyysarvo ja kielletyn nautinnon hohto olivat monille naisille liian houkuttelevia vastustettavaksi, epämukavuudesta ja naisasialiikkeiden vastalauseista huolimatta.
Vastaliike niukkuudelle
Muotiin tullut äärimmäisen naisellisuuden korostaminen oli vastaliike sota-aikana vallineelle käytännöllisen maskuliiniselle tyylille. Kun miehet palasivat sodasta, muoti vaikutti osaltaan ”perinteisen” asioiden järjestyksen palauttamisessa: naiset palasivat koteihin ja miehet työn ääreen tehtaisiin. Monet naiset kuitenkin myös jäivät työelämään. Huoliteltu ulkonäkö, hoidetut kynnet, kammatut hiukset ja säntillinen ehostus olivat vastaliike sille, ettei naisilla sota-aikana ollut aikaa eikä resursseja ulkonäöstään huolehtimiseen. Vaatteiden runsaus ja ylenpalttisuus oli vastaliike aiemmalle materiaalien säästelylle ja samalla näkyvä osoitus varallisuudesta ja hyvinvoinnista, jota perheenäidit tietenkin halusivat esitellä muille naapuruston rouville.
Muita 50-luvun ilmiöitä
1950-luvulla nuoriso alettiin ensimmäistä kertaa tunnistaa omana kuluttajaryhmänään ja heille alettiin suunnata omia tuotelinjoja, vaatemallistoja ja tietenkin mainontaa. Tämä aikakausi olikin mainostoimistojen kulta-aikaa, jota menestyssarja Mad Men on osuvasti kuvannut. Elokuvien ja elokuvatähtien suosio oli huipussaan ja sellaiset nuorisoidolit kuin Elvis ja James Dean vaikuttivat omalta osaltaan nuorisomuodin kehitykseen. Stilettokorkokengät ja farmarihousut tekivät ensimmäisen suuren tulemisen ja kuoseista kukkakuviot ja polka dot olivat huudossa. Coco Chanelin 1920-luvulla luoma pikkumusta kehittyi sellaiseksi kuin sen nykyisin tunnemme.
Kohti 60-lukua
Oikeastaan se ilmiö, jota nykyisin ajattelemme fiftarimuotina, alkoi jo 1940-luvun puolella ja muutti muotoaan 1950-luvun puolivälin paikkeilla, kun ampiaisvyötäröä korostavien asujen rinnalle tulivat niin sanotut säkkipuvut sekä A-linja. Samaan aikaan kellohelmojen kanssa muodissa olivat myös kapeat kynämekot sekä caprihousut. 1950-luvun viimeisinä vuosina helmat alkoivat lyhetä ja kampaukset muuttua korkeammiksi ennakoiden 1960-luvun minihameita ja valtavia ampiaispesäkampauksia.
Samaan aikaan toisaalla
On syytä muistaa, että samaan aikaan kun Yhdysvalloissa elettiin tätä sodanjälkeistä vaurauden ja hyvinvoinnin aikaa, muualla maailmassa materiaalipula ja säännöstely jatkuivat ja jälleenrakennus vei ihmisten ajan ja huomion. Esimerkiksi Suomessa tuon ajan muoti oli vielä huomattavasti maltillisempaa ja hillitympää. Vaikka new look olikin ranskalaisen Diorin luomus, fiftari-ilmiöstä puhuttaessa viitataan kuitenkin yleensä nimenomaan Yhdysvalloissa 50-luvulla vallinneeseen tyyliin, musiikkiin ja muuhun kulttuuriin.
Tästä pääset selaamaan Miss Windy Shopin fiftarityylisten vaatteiden ja ihanien mekkojen valikoimaa!
Kuvalähteet
Otsikkokuva: Kotiliesi 1957
Make Do and Mend
Korsettimainos: Kotiliesi 1957
Teinityttö kuuntelemassa levyjä
Kirjallisuus
Stevenson, N.J.: Muodin vuosikymmenet 1800-luvulta nykypäivään (Tammi, 2012)
Jätä kommentti